Varjojen lapset

Varjojen lapset on ruotsalaisen Maria Gripen nuortenkirja vuodelta 1986. Alkuperäisen teoksen nimi on Skuggornas barn. Suomeksi teos julkaistiin vuonna 1988 (Tammi). Kirjan on suomeksi kääntänyt Eila Kivikk’aho. Teos kuuluu Gripen neljä romaania käsittävään Varjo-sarjaan, ja on sen kolmas osa. Gripen kertomukset sopivat kaikille, jotka pitävät rauhallisesti etenevistä ja hieman salaperäisistä tarinoista.

Kirja sijoittuu noin vuosiin 1912–13. Kirjan päähenkilö on päälle 14-vuotias Berta. Hänen pikkukaupungissa asuvaan perheeseensä kuuluvat isoveli Roland ja pikkusisar Nadja, äiti ja isä Carl. Bertan luotetuin henkilö on muualla asuva isoäiti, joka tuntuu ymmärtävän Bertaa ilman sanojakin. Äiti hoitaa kotia apunaan taloudenhoitaja Lovisa ja sisäkkö Edith, opettaja-isä on useimmiten syventynyt tutkimaan kirjojaan työhuoneessaan, sillä hän kirjoittaa tutkielmaa Emanuel Swedenborgista. Isä on kirjoittanut tutkielmaansa jo useamman vuoden ajan, ja on väsynyt kysymyksiin siitä, milloin työ valmistuu. Vaikka isä vaikuttaa vetäytyvän perheessä jotenkin syrjään, isä ihmisenä kiinnostaa Bertaa toisella tavalla kuin ennen; etenkin jokin isän menneisyydessä askarruttaa Bertaa.

Ennen taloudessa sisäkkönä toimi Carolin, vain pari vuotta Bertaa vanhempi tyttö, joka Salaisuus varjossa -kirjan tarinassa saapui perheeseen, ja jätti heihin itse kuhunkin jotenkin lähtemättömän jäljen. Berta on pohtivainen luonne, ja sarjan ensimmäisessä osassa Carolinin todellinen minä aiheuttaa Bertalle paljon päänvaivaa. Toisessa osassa, ...ja metsän valkeat varjot, Bertaa painaa häntä ja Carolinia yhdistävä salaisuus, joka samalla myös jotenkin on esteenä heidän välissään. Tämän vuoksi tytöt keksivät, että he lähentyisivät ja oppisivat luottamaan toisiinsa paremmin, jos pestautuvat yhdessä jonnekin kesätöihin. Kesätyöpaikka löytyy syrjäisestä ja erikoisesta Rosengåvan linnasta, noin 21-vuotiaiden kaksosten seuralaisina. Mutta jo ennen linnaan saapumista Bertan harteilla makaa jo toinenkin salaisuus. Ja Rosengåvassa tuntuu olevan kätkettynä lisää salaperäisyyttä, joka kietoutuu sen entisten ja nykyisten asukkaiden elämän ympärille. Kun Berta palaa kotiin – ilman Carolinia – on hän jälleen uuden salaisuuden vartija.

Varjo-sarja

• Salaisuus varjossa (Skuggan över stenbänken, 1982)
• ...ja metsän valkeat varjot (...och de vita skuggorna i skogen, 1984)
• Varjojen lapset (Skuggornas barn, 1986)
• Varjojen kätkö (Skugg-gömman, 1988)

Juoni

Berta on jättänyt Rosengåvan linnan, jonne Carolin taas jää yhdessä kaksosten Rosildan ja Arildin kanssa. Bertaa odottaa sekä koulu että sen yhteydessä käytävä rippikoulu. Kotona Rosengåva, sen asukkaat ja merkillinen ilmapiiri tuntuvat melkein kuin unelta. Berta keskittyy perheeseensä ja etenkin rippikoulussa tapaamaansa Ingeborgiin, jonka kanssa hän uppoutuu uskonnollisuuteen. Ingeborgin seurassa Berta tuskin edes ajattelee Carolinia, saati niitä salaisuuksia, joiden haltija hän on. Sitten Carolinilta alkaa tipahdella postikortteja Pariisista. Sitten ennen joulua Ingeborg yhtäkkiä lähtee takaisin kotiinsa pohjoiseen sitä mitenkään selittämättä. Ja vähitellen Ingeborg alkaa unohtua, samoin kuin heidät yhdistänyt ylenpalttinen uskonnollisuuskin. Sen sijaan Carolin ja Pariisi ovat ajatuksissa entistä enemmän. Berta päättää kirjoittaa Rosengåvan tilanhoitajalle Axel Torssonille ja tämän vaimolle Veralle, ja kysyä Pariisista jotenkin kautta rantain, sillä Carolin ei ole paljastanut mitä hän siellä oikein puuhaa.

Ilmenee että Carolin on lähtenyt Pariisiin Rosildan ja Arildin kanssa tapaamaan kaksosten isää, joka on pitkään ollut poissa sisarusten elämästä. Isä Maximilian Falck af Stenstjärna on rempseä ja humoristinen mies, ammatiltaan sotilas. Hän ja lapset lähentyvät, ja se on tervetullutta: sisarusten äiti Lydia kuoli, kun lapset olivat aivan pieniä. Äiti Lydia oli elänyt oman epävakaan äitinsä Clara de Leton vaikutusvallassa ja riippuvuussuhteessa, jonka varjo ei tunnu hälvenevän edes Claran kuoltua. Lydian äitisuhde hankaloitti suhdetta aviomieheen, joka kuulemma oli lisäksi ollut joskus Clarankin rakastettu. Lapset taas olivat palvoneet isäänsä ja alkaneet hyljeksiä äitiään. Lydia koki epäonnistuneensa äitinä, ja satunnaisen epätoivon hetkenä hän päättää heittäytyä jokeen, koska lasten olisi parempi olla ilman häntä. Sitä ennen isä on poistunut kotoa, lähtenyt jälleen sotimaan. Nyt isä on siis ottanut lapsiinsa taas yhteyttä. Hän jopa miettii, että jättäisi palkkasotilaan uran ja jäisi pysyvästi lastensa elämään. Mutta sitten Maximilian saa kutsun Balkanille sotaan ja päätyy Adrianopoliin, jossa on käynnissä toinen Balkanin sota.

Kun Arild ja Rosilda palaavat Rosengåvaan, heillä on mukanaan isänsä koira Pompe ja nuori neito Léonie, joka ei ilmeisesti oikein sovi tytön äidin uuden avioliiton kuvioihin. Léonie on sisarusten Pariisiin mukaan tuppautuneen tädin, Sofia Falck af Stenstjärnan sukulaisnaisen tytär. Juuri laskelmoiva Sofia alkaa sitten pyörittää linnan elämää miten mielii. Häntä ei ole kaksosten elämässä sitä ennen paljoakaan näkynyt. Hänen miehensä Wolfgang, joka upposi merenpohjaan Titanicin mukana, omisti ennen Rosengåvan linnan. Wolfgang ajautui pelivelkoihin, ja hänen nuorempi veljensä Maximilian osti linnan tältä. Mutta linnan lähistöllä asuva Sofia ei ilmeisesti ole koskaan oikein hyväksynyt, ettei hän enää ole Rosengåvan valtiatar. Kun Berta lomallaan pääsee taas palaamaan linnaan, hän saa todistaa Sofian manipuloivaa käytöstä ja päällepäsmäröintiä, johon kukaan linnassa ei oikein kunnolla osaa tai voi puuttua. Kaiken huipentumana Sofia iskee kyntensä Bertaan, kun hän ja Carolin osuvat linnan aulaan, menossa omille teilleen: Sofia vaatii Bertaa hakemaan Axel Torssonin asunnosta Lydia Stenstjärnan suljetun asunnon avaimen, jotta nuohooja ja kelloseppä pääsevät sinne – linnan hoitoa kun on Sofian mielestä laiminlyöty.

Carolin etenkin on Sofian silmätikkuna, sillä Arild on Sofian mukaan hänestä liian kiinnostunut, samoin Léonie. Berta päättelee, että Sofia havittelee linnaa omalle pojalleen, ja koettaa siksi saada Léonien ja Arildin yhteen, ja Carolin on näin ollen saatava pois tieltä. Kun sitten tulee tieto, että Maximilian on joko kadonnut tai kaatunut Balkanin sodassa, tuntuu Sofia saavan yliotteen linnan menosta. Mutta Bertan on jälleen palattava kotiin, sillä koulu on käytävä loppuun. Ennen hänen lähtöään Arild haluaa keskustella Bertan kanssa. Berta saa Arildilta enemmän huomiota kuin ennen, ja nyt nuorukainen antaa Bertalle kirjeen, jonka hän kirjoitti tytölle itse asiassa jo Pariisissa.

Kun Berta keskittyy kotiasioihinsa ja kouluun, hän kuitenkin saa aina kirjeitä Rosengåvasta, ja pysyy näin jotenkin perillä siitä mitä tapahtuu hänen poissa ollessaan. Berta pyrkii palaamaan linnaan taas, jos hän vain on sinne tervetullut. Ja niin vaikuttaa olevan asian laita, kun Bertalla on vapaata aikaa ja hän jälleen saapuu linnaan. Mutta Rosengåvassa on jotain toisin: Carolin on kadonnut! Eikä kukaan tiedä minne. Carolin on lähenyt linnasta pikaisesti, vaikka oli jo sovittu, että hän muuttaa Maximilianin vanhan isoäidin Sigridin eli "Hyväneuvon" luokse. Sokea Sigrid asuu linnassa omassa huoneistossaan, mutta merkillisen hyvin hän on perillä monista asioista. Kaiken lisäksi Rosengåvassa mitä ilmeisimmin kummittelee. Siitä Bertalla olisi sanansa sanottavana, mutta hänen on vaiettava.

Kun Berta on jälleen kotonaan, hän saa salaperäiseltä henkilöltä lipun teatteriesitykseen lähikaupunkiin. Hän odottaa tapaavansa teatterissa kutsujansa, mutta ketään sopivaa henkilöä ei näy. Yksi näytelmän päähenkilöistä kyllä tekee häneen vaikutuksen. Esityksen jälkeen Bertalla on hetki aikaa, ja silloin hän kohtaa Carolinin jälleen: lipun lähettäjä on Carolin. Berta ihmettelee asiaa ja sitä, miksei Carolin sitten itse ollut teatterissa. Carolin vakuuttaa olleensa kyllä paikalla – mutta lavalla, esiintymässä! Hän on pestautunut teatteriseurueen jäseneksi. Berta tahtoo tietää, miksi Carolin niin hätäisesti lähti Rosengåvan linnasta, vaikka oli sanonut voivansa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Carolin ei kerro sen tarkempaa syytä kuin että linnassa hänelle tapahtui jotakin. Hän lupaa kertoa asiasta, jos saa selville jotakin siihen liittyvää.

Berta saa jälleen kirjeitä Rosengåvasta. Hän ei ilahdu: Arild ja Léonie ovat kihlautuneet. Eivät kuitenkaan rakkaudesta, vaan jollain tavoin "lohduksi toisilleen", mikä ei miellytä Bertaa. Häät ovat kuulemma kesällä, Sofia järjestää kaiken. Häiden jälkeen nuoret voisivat muuttaa Ranskaan asumaan, jolloin linna jo melkein putoaisi Sofian syliin. Samaan aikaan Bertaa askarruttaa eräs asia, ja hän sen vuoksi koettaa päästä juttusille isoäitinsä kanssa. Kun lopulta tulee oikea hetki puhua hänen kanssaan Bertalle tärkeistä asioista suoraan, jotkin salaisuudet jo vähän avautuvat, mutta edelleen on paljon epäselvää tai hämärää. Mutta ainakin Berta löytää jotakin: kivipenkin, jonka edessä seisovasta pikkutytöstä hänen isänsä on ottanut kuvan. Kesän tullen Berta on aikeissa palata linnaan, mutta sairastuu. Sairastellessaan hän pääsee puheisiin isänsä kanssa. Kivipenkkiin liittyvän valokuvan ansiosta he uskaltavat puhua asioista melkoisen suoraan. Usea asia saa selvyyden, mutta moni asia yhä edelleen on myös pimennossa ja vailla lopullista selitystä. Berta on saanut myös tänä aikana tietää, että Arildin ja Léonien häitä on lykätty, koska Sofia on viimein lähtenyt Lontooseen: Tädillä on selvitettävää vakuutusyhtiön kanssa, sillä Titanicissa hukkuneiden omaisille on kuulemma luvattu korvauksia.

Berta pääsee linnaan ennen juhannusta. Häiden lykkääntyminen ei näemmä Arildia haittaa, mutta Léonien laita on huonosti: tyttö on ilmeisesti sairastunut, hän on kuolemaisillaan, sen Berta huomaa. Myös Lydian vanha lapsenhoitaja Amalia, joka asuu linnassa kaksosten kanssa, on sairas. Vanha nainen on jostain järkyttynyt ja tuntuu olevan välillä sekava, ja se aiheuttaa huolta. Nyt Carolinkin vihdoin tulee linnaan käymään, hänellä on pari päivää vapaata näytäntöjen välissä. Selitetään että hän kaivannut aikaa olla hetken omissa oloissaan, siksi hän lähti linnasta. Berta ja Carolin juttelevat yöllä asioistaan ja sopivat menevänsä aamulla yhdessä uimaan. Aamulla Berta ei löydäkään Carolinia, mutta huomaa ikkunasta linnan pihalla Arildin, joka on jostain syystä suunniltaan. Carolin palaa linnaan. He ovat menneet Bertan kanssa ristiin: Carolin oli yksin uimassa, koska luuli Bertan menneen jo rantaan. Jokin on muuttunut ennen Carolinin lähtöä: Arild ei puhu Bertalle mitään, ja Carolinille vielä vähemmän, eikä Bertalle ihan heti selviä miksi Arild tämän jälkeen kieltäytyy olemasta tekemisissä hänen kanssaan, on jostain vihainen.

Kun Berta käy taas Amalian luona, vanha nainen nukkuu. Käsissään hän pitelee muotokuvaa. Sen on maalannut Lydian isä, ja kuvassa Lydia on aivan pieni tyttö. Berta tajuaa jotakin kuvaa katsellessaan, jotain joka saa palasia loksahtamaan paikoilleen. Berta myös odottaa tulevaa tapaamista erään merkittävän henkilön kanssa, joka on tullut vaivihkaa hänen puheilleen. Tämä salattu hahmo tuntuu olevan aina jossakin taustalla, varjoissa, ja on paljon vartija. Bertan mielestä tuon nimenomaisen henkilön olisi jo korkea aika astua esiin ja paljastaa itsensä. Kun ollaan vihdoin sen kynnyksellä, tapahtuu paljon dramaattisia ja ratkaisevia asioita lähes samanaikaisesti, ja moni salaisuus tulee lopulta päivänvaloon.

Sarjan teemat

Sarjan teemat ja salaisuudet liittyvät ihmissuhteisiin, sukulaisuuteen, kasvamiseen, rakkauteen, sukupuoleen ja hyväksymiseen. Hahmot kukin tavallaan etsivät omaa minuuttaan ja viiteryhmäänsä tai kaipaavat eri tavoin läheisiään. Kuinka olla sinut itsensä kanssa, kuinka pärjätä maailmassa ja olla itsenäinen, kuinka löytää kadotettuja ihmissuhteita? Kuka kukin itse asiassa on, tai haluaa olla, mikä on oma alkuperä? Tarkkanäköinen Berta etsii ja löytää totuuksia, jotka liittyvät sekä häneen itseensä että hänen läheisiinsä. Totuuksia, joiden taustalla piilee rakkautta, traagisutta ja elämän arvaamattomuutta.

Lähteet

• Maria Gripe: Varjojen lapset. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7171-5

Aiheesta muualla

• RisingShadow – scifi- ja fantasiakirjat: Varjojen lapset – (www.risingshadow.fi)